Pihla Sassi, psykiatriaan erikoistuva lääkäri
Luin taannoin eräältä keskustelupalstalta pohdintoja, miten psykiatrialle saataisiin lisää kollegoita. Keskustelussa nostettiin esiin erilaisia näkemyksiä psykiatrin työn luonteesta, ja etenkin muiden alojen kollegoiden arvailuja siitä, mitä psykiatria on.
Olen itse päätynyt psykiatrialle erinäisten vaiheiden kautta. Teininä tutustuin filosofiaan ja pitkästytin ystäviäni puhumalla Kantista, Humesta ja Kierkegaardista. Kokeilin sekä humanistisia että käyttäytymistieteitä ennen lääketiedettä. Deep talk luonnistuu itseltäni small talkia paremmin. Tästä on ollut etua psykiatrialla, joskaan se ei ole välttämätöntä.
Toisin kuin joskus luullaan, psykiatria ei ole luonteeltaan ”ei-lääketieteellistä” tai ”epätieteellistä”. Psykiatri ei myöskään hoida aineetonta ”mieltä”, vaan ymmärtää hyvin, millainen selitysvoima neurobiologialla psyykkisissä sairauksissa on – ja toisaalta myös sen, mitä ilmiöitä ei ole järkeä redusoida ainoastaan neurobiologiselle tasolle.
Psykiatrin työ on näyttöön perustuvien hoitopäätösten tekemistä. Eksaktien, biologisten markkereiden sijasta mallinnamme ja havainnoimme ihmisen käyttäytymistä, ja täsmälääkkeiden puuttuessa pohdimme erilaisten teoreettisten viitekehysten tarjoamien mallien selitysvoimaa diagnostiikkaa ja hoitopäätöksiä tehdessä. Koska useiden psyykkisten sairauksien etiologia on ainakin osin tuntematon, on diagnostiikka luonteeltaan todennäköisyyksiin perustuvaa. Työ vaatii tieteellisen ajattelun ja teoreettisten mallien selitysvoiman ymmärtämistä ja rohkeutta sietää epävarmuutta.
Psykiatrin työ on ajoittain kuormittavaa, kuten moni muukin lääkärin työ. Ei voi välttyä kuulemasta raadollisia tarinoita ja kaikki kärsimyksen sävyt tulevat tutuksi. Myöskään itsensä kehittämiseltä ei voi välttyä ja silmät avautuvat inhimillisen elämän laajalle kirjolle – hyvässä ja pahassa. Toisinaan elämä vaikuttaa niin järjettömältä, että se ajaa lääkärinkin eksistentiaalisten kysymysten äärelle. Työssä jaksamiselle on eduksi, että oma arvomaailma ja palikat omalle merkitykselliselle elämälle on kutakuinkin selvillä. Silloin tällöin näiden kysymysten ääreen pysähdytään myös kahvipöydässä, eikä perjantai-iltapäivän kahvipöytäkeskustelu elämän tarkoituksesta ole vierasta. Kokeneiden kollegoiden elämänviisaus on työn aineeton bonus.
Keskeisimpänä työvälineenäni pidän kykyä hahmottaa eri tieteenalojen perusperiaatteita, sekä todennäköisyyksiä. Vaikka valkoista takkia ei psykiatrialla aina käytetäkään, niin lääkärin työtä tämä on. Suosittelen erityisesti niille kollegoille, jotka pitävät monimuuttujaisten ongelmien ratkomisesta, ja useiden eri tieteenalojen tiedon soveltamisesta lääketieteellisessä kontekstissa.
