Alkuperäinen julkaisu: https://www.ts.fi/puheenvuorot/6506126
Skitsofrenia on pitkäaikainen vakava mielenterveyshäiriö, joka aiheuttaa erilaisia ongelmia ja huolta sairastavalle ja läheisille. Sairaus on luonteeltaan monimuotoinen sekä kulultaan ja hoitovasteeltaan yksilöllinen. Skitsofreniaan sairastuu noin yksi prosentti väestöstä. Suomessa elää noin 55 000 skitsofreniadiagnoosin saanutta henkilöä. Riski sairastumiseen on suurimmillaan nuorilla, 20–35-vuotiailla aikuisilla. Sairaudesta huolimatta ihminen voi elää toiveikasta, osallistuvaa ja tyydytystä tuottavaa elämää.
Sairastuneilla on enemmän potentiaalia kuin usein ajatellaan. Psykiatrian avohoitoistuminen, lääke-, terapia- ja psykososiaalisten hoitojen kehittyminen sekä sairauden varhaisempi tunnistaminen ja hoidon aloitus ovat parantaneet skitsofrenian hoitotuloksia. Lähes kaikki sairastuneet kuntoutuvat avohoidossa pärjääviksi.
Ennustetta voidaan parantaa varhaisella tunnistamisella, varhain aloitetulla ja yksilöllisesti kohdennetulla monipuolisella hoidolla ja kuntoutuksella. Erilaisia hoito- ja kuntoutusmenetelmiä tulisi olla saatavilla hoitoyksiköissä. Tärkeää on myös omahoidolliseen ja nettityöskentelyyn ohjaaminen.
Hoitotulosten paraneminen edellyttää skitsofrenian Käypä hoito -suosituksen mukaisten hoitomenetelmien systemaattista käyttöä. Suositus on viimeksi päivitetty tänä vuonna.
Hoitomenetelmiä ovat lääkehoidon ja muiden biologisten hoitojen ohella psykososiaaliset hoitomuodot. Lisäksi painotetaan somaattisen terveyden edistämistä. Itsemurhakuolleisuuden lisäksi skitsofreniaa sairastavien kuolleisuus muihin sairauksiin kuten sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin, keuhkotauteihin, syöpään ja aineenvaihduntasairauksiin on suurempaa kuin väestössä keskimäärin. Kuntoutujat jäävät vaille riittävää somaattisten sairauksien hoitoa.
THL:n kansallinen psykoosien hoidon laaturekisteri tuottaa hyvinvointialueittain vertailukelpoista tietoa psykoosien kuten skitsofrenian hoidosta sekä auttaa seuraamaan ja kehittämään hoidon laatua ja vaikuttavuutta hyvinvointialueilla. Rekisterissä seurataan sairaalahoitojen uusiutumista, hoidon jatkuvuutta avohoitoon sairaalahoidon jälkeen ja lääkehoidon toteutumista. Tietosisältö laajenee lähivuosina esimerkiksi psykososiaalisen hoidon sisältöihin ja hoitokäytäntöihin.
Psykososiaaliset hoitomuodot ovat erityisen merkityksellisiä sairaudelle tyypillisen toimintakyvyn heikkenemisen ja lääkityksen osaan oireista ja potilaista tehoamattomuuden vuoksi. Näiden avulla sairauden oireita ja niiden aiheuttamaa haittaa korjataan, minimoidaan tai ehkäistään.
Tärkeitä ovat esimerkiksi erilaiset terapiat, kuten koulutuksellinen terapia ja kognitiivinen psykoterapia, läheisten kanssa tehtävä työ, vuorovaikutustaitojen harjoittelu, kognitiivinen kuntoutus, työelämään valmentava kuntoutus ja motivaation lisäämiseen tähtäävä työskentely. Menetelmien saatavuus vaihtelee suuresti, ja tavoitteena tulee olla niiden laajempi hyödyntäminen eri puolilla Suomea.
Tärkeä osa kuntoutusta on tuettu työ. Tutkimuksissa on voitu osoittaa työnteon kuntouttava vaikutus. Monet kuntoutujat haluaisivat tehdä ainakin osa-aikaisesti työtä voimavarojensa mukaan. Työn tekemisen liittäminen osaksi muuta hoitoa ja kuntoutusta johtaa parempaan tulokseen kuin työllistämistä edeltävä kuntoutus.
Toipumisorientaatiosta on tullut tärkeä hoitoa ohjaava ja toipumista tukeva periaate, jossa painotetaan yksilöllisiä voimavaroja, toivoa, osallisuutta ja positiivista mielenterveyttä.
Sairastuneen omat näkemykset ja toipumisen henkilökohtainen merkitys ovat keskeisiä hoidossa painotettavia asioita. Keskeistä on myös se, että toipuminen ei tarkoita paluuta aikaan ennen sairastumista, siihen kun ”kaikki oli vielä hyvin”, vaan uuden löytämistä.
Skitsofreniaan sairastuneiden läheiset tarvitsevat myös tukea. FinFamin alueelliset yhdistykset, kuten Varsinais-Suomen FinFami tarjoavat monenlaista apua psyykkisesti sairastuneiden omaisille. Näiden yhdistysten tarjoama keskustelutuki on maksutonta ja mahdollistaa tunteiden ja huolien käsittelyn, oman jaksamisen pohtimisen sekä tiedon saamisen. Vertaistuki yhdistää samassa tilanteessa olevat, jolloin ei tarvitse selittää, sillä he ovat itse kokeneet vastaavaa.
Skitsofrenia on yksi kalleimmista sairauksista. Tätä selittää varhainen sairastuminen ja sairauden pitkäkestoisuus. Kokonaiskustannukset on Suomessa arvioitu noin miljardiksi euroksi vuosittain. Lähes puolet kustannuksista kertyy työpanosten menetyksistä, noin neljäsosa lääketieteellisistä hoidoista ja noin neljäsosa sosiaalihuollosta.
Sairaus aiheuttaa yleensä pitkäaikaisen, vuosia kestävän työkyvyttömyyden. Osa sairastuneista ei koskaan toivu työkykyisiksi. Monien työelämään paluuta ja toipumista voidaan edistää tutkitusti tehokkailla tukimuodoilla, kuten sijoita ja valmenna -toimintamallilla. Samalla vähennetään työpanosten menetysten aiheuttamia kustannuksia yhteiskunnalle. Työkyvyn täydellinen palautuminen on mahdollista osalle sairastuneista.
Yhteiskunnassa vallitsevat asenteet ja sairauteen liittyvä leima vaikeuttavat edelleen skitsofreniaan sairastuneiden toipumista ja työelämään palaamista. Tutkitun tiedon lisääntymisen myötä ymmärrys skitsofreniasta kehittyy, stigma vähenee ja toipumisennuste paranee. Skitsofrenian hoito on parantunut viime vuosikymmeninä, mutta sairaudesta toipumisen ennuste on edelleen hyvin vaihteleva. Osaamisen jalkauttaminen käytäntöön tuo realistista toivoa sairastuneiden ja läheisten kohtaamiseen sekä vahvistaa skitsofreniaa sairastavien osallisuutta yhteiskunnassa.
Kirjoittajat:
Jukka Kärkkäinen; psykiatrian vastuuyksikön päällikkö, ylilääkäri (Suomen Psykiatriyhdistyksen edustaja), Laura Hiekkala-Tiusanen; kliinisen mielenterveyspsykologian erikoispsykologi, Pohjois-Savon hyvinvointialue (Suomen Psykologiliiton edustaja), Tiina Puranen; toiminnanjohtaja, Mielenterveysomaisten keskusliitto-FinFami ry. Kirjoittajat edustavat Skitsofreniakoalitiota, jonka tavoite on skitsofrenian vaikuttavan hoidon edistäminen.
