Jäsenalueelle

Suomen Psykiatriyhdistyksen arvot

Yhdistyksen säännöt, 2§: Yhdistyksen tarkoituksena on edistää psykiatrien tieteellisen ja ammatillisen toiminnan edellytyksiä sekä mielenterveystyötä.

Professio tarkoittaa ammattikuntaa, jonka harjoittajia yhdistää vaativa tieteellinen koulutus ja ammatinharjoittamiseen liittyvä vankka moraalinen arvopohja. Perusarvoja ovat elämän ja ihmisyyden kunnioittaminen, korkea ammattitaito ja kollegiaalisuus. Ammattikunnan voima syntyy näistä ydinarvoista ja keskinäisestä luottamuksesta. Terveydenhuolto on voimakkaassa muutoksessa, jossa psykiatrien työhön ja ammattikuntaan kohdistuu huomattavaa ulkoista painetta. Tarve kustannusten ja prosessien hallintaan saattaa olla ristiriidassa psykiatrian perusarvojen kanssa.

Psykiatri yrittää työssään tehdä hyvää potilaalleen, välttää vahinkoja, toimia oikeudenmukaisesti ja kohdella ihmisiä tasavertaisesti. Psykiatrisen hoidon kehittämisen ja hoidon tavoitteena ei ole kustannusten säästäminen vaan tehokkaan avun tuottaminen avun tarvitsijoille - voimavaroja tuhlaamatta. Psykiatrin tulee suojella oikeuttaan toteuttaa ammattinsa edellyttämiä velvoitteita, toteuttaa laadukkainta mahdollista asiantuntijuutta hoidossa, välttää taloudellista tai poliittista etua tavoittelevaa toimintaa, joka vaarantaa potilaan hyvinvointia. Psykiatri kantaa vastuuta potilaiden ja ammattikunnan leimautumisesta vastustamalla potilaiden tai oman työnsä vähättelyä.

Psykiatrian olemassaolon oikeutus syntyy potilaalle koituvan lisäarvon eli terveyshyödyn tuottamisesta. Potilaan ja psykiatrin kohtaaminen on psykiatrisen hoitojärjestelmän kulmakivi. Korkeasti koulutettu, ammattitaitoinen psykiatri on potilaan hyväksi toimiva lääketieteen asiantuntija, joka toimii etulinjassa pyrkien jatkuvasti kehittämään omaa toimintaansa. Yhdistyksen toiminnan tulee tukea tätä asiantuntijuutta, ammatillisia kehittymismahdollisuuksia ja arvojen yhtenäisyyttä järjestämällä koulutusta, edistämällä tieteellistä tutkimusta sekä toimimalla terveyspoliittisena vaikuttajana.

1. ETIIKKA

Lääkärin koulutuksen saaneina psykiatrien tulee olla tietoisia lääkärin ammatin eettisistä velvoitteista ja periaatteista. Lääketiede on sekä parantamisen taitoa että tiedettä. Nämä ulottuvuudet ovat lääketieteen erikoisaloista selvimmässä vuorovaikutuksessa juuri psykiatriassa. Eettinen toiminta perustuu vastuunkantamiseen siitä, mikä on oikeaa ja asianmukaista kunkin potilaan auttamisessa. Psykiatrin tulee olla tietoinen World Psychiatric Associationin (WPA) Madridin julistuksen periaatteista (lyhennelmä):

  1. Psykiatria on lääketieteen erikoisala, jonka tavoitteena on psykiatristen häiriöitten ehkäiseminen, parhaan hoidon ja kuntoutuksen järjestäminen sekä mielenterveyden edistäminen.
  2. Psykiatrin tulee pysyä ajan tasalla alan tieteellisessä kehityksessä.
  3. Potilas on hyväksyttävä hoitosuhteen yhteistyökumppaniksi.
  4. Hoidon tulee palvella potilaan parasta etua ja vapauden rajoittamiselle tulee olla perusteet potilaan elämän vaarantumisessa.
  5. Kun psykiatri arvioi henkilön terveydentilaa, tulee asianomaiselle ilmoittaa arvion tekemisestä, arvion tulosten käytöstä ja arvion mahdollisista seuraamuksista. Tämä periaate on tärkeä etenkin, kun psykiatri on tilanteessa mukana kolmantena osapuolena (esim. oikeudenkäynti).
  6. Potilaalta saatava tieto on luottamuksellista ja sitä tulee käyttää vain potilaan hoidossa.
  7. Tutkimuksen tekeminen, joka ei noudata tieteen yleisiä periaatteita, on epäeettistä.

Suomessa vain lääkärillä on oikeus tehdä sairauden diagnoosi ja määrittää sen hoito, ottaa potilas sairaalaan ja kotiuttaa hänet. Lääkärit ovat vastuussa työstään paitsi potilailleen myös yhteiskunnalle. Lääkärien Geneven sopimuksella 1864 saama koskemattomuus ja erityisoikeudet ovat myös ammattikuntaa koskevia velvoitteita. Lääkärien odotetaan kaikkialla puolustavan ihmisyyttä ja lievittävän inhimillistä hätää ketään syrjimättä etiikkansa mukaisesti.

Somaattiset sairaudet ovat psykiatrisista häiriöistä kärsivillä muuta väestöä tavallisempia. Psykiatrin tulee huomioida potilaan somaattinen terveydentila ja kiinnittää riittävää huomiota asianmukaisten hoitojen hyvään toteutumiseen sekä konsultoida muun alan lääkäreitä. Lainmukaisen diagnoosin teon ja hoidon määrittelyn edellyttämää johtajuutta varten psykiatrin tulee perehtyä johtajuuden edellyttämiin haasteisiin ja hankkia alan koulutusta.

Esiintyessään tiedotusvälineissä psykiatrin tulee kunnioittaa potilaiden arvokkuutta ja välttää leimautumista edistävää ja syrjintää vahvistavaa kommunikaatiota. Psykiatrian professiota tulee edustaa mediakontakteissa arvokkaasti. Psykiatri ei saa antaa medialle lausuntoja kenenkään yksilön mahdollisesta psykopatologiasta. Tieteellistä tietoa ja käsityksiä esittäessään psykiatrin tulee varmistua tiedon paikkaansa pitävyydestä ja huomioitava tiedon levittämisen mahdolliset tulkinnat, seuraamukset psykiatristen häiriöitten ymmärtämisen ja häiriöistä kärsivien hyvinvoinnin kannalta.

Psykoterapian toteuttamisen tulee noudattaa hyväksyttyjä hoitosuosituksia, antaa potilaalle riittävää tietoa eri menetelmistä ennen hoidon aloittamista ja seurata hoidolle asetettujen tavoitteiden toteutumista ja tarvittaessa muuttaa asetettuja tavoitteita. Mikäli yleisesti hyväksyttyjen hoitokäytäntöjen ja tieteellisten tutkimusten tieto viittaa lääkehoidon ja psykoterapian yhdistämisen etuihin tietyissä tilanteissa, tulee potilaalle antaa tästä tietoa ja mahdollisuus keskustella lääkehoidon tai psykoterapian tarpeesta. Psykoterapiaa antava psykiatri ei saa koskaan käyttää asemaansa väärin ja ylittää hoitosuhteen ammatillisia rajoja.

Psykiatri ei saa ottaa vastaan lääketeollisuudelta tai muulta kolmannelta taholta sellaisia lahjoja, jotka vaikuttaisivat ratkaisevalla tavalla ammatillisen toiminnan harjoittamiseen. Lääkeainetutkimuksiin osallistuessaan psykiatrin tulee noudattaa lääkäreille yleisesti hyväksyttyjä eettisiä periaatteita. Potilaan osallistuminen tutkimuksiin edellyttää suostumusta, jonka saamiseksi potilaalle on annettava riittävä tieto tutkimuksesta.

2. KOULUTUS

Lääkärin etiikka velvoittaa jokaista lääkärin koulutusta saanutta pitämään jatkuvasti yllä korkeaa ammattitaitoa ja arvioimaan työnsä laatua. Erikoislääkärikoulutus antaa psykiatrille perusvalmiudet, mutta alan nopea kehittyminen edellyttää täydennyskoulutusta koko ammattiuran ajan. Tämä vaatimus velvoittaa myös yhteiskuntaa ja työnantajaa, joiden on taattava mahdollisuus ammattitaidon jatkuvaan ylläpitämiseen.

Suomen Psykiatriyhdistys järjestää korkeatasoista jatko- ja täydennyskoulutusta, joka perustuu parhaaseen ajankohtaiseen tieteelliseen taitoon ja tietoon. Suomen Psykiatriyhdistys edistää johtamisen osaamista järjestämällä aiheesta tasokasta koulutusta. Yhdistys seuraa säännöllisesti antamansa koulutuksen laatua ja koulutusta saavien tarpeita.

3. TERVEYSPOLITIIKKA

Potilaan ja lääkärin kohtaaminen on terveydenhuollon keskeisin tapahtuma. Lääkäri on potilaan hyväksi toimiva asiantuntija ja hänen tehtävänään on myös kehittää terveyspalveluja potilaan parhaaksi. Psykiatriyhdistys vaikuttaa aktiivisesti siihen, että mielenterveysnäkökulma otetaan huomioon yhteiskunnan kaikessa päätöksenteossa. Suomen Psykiatriyhdistys on mielenterveyden, psykiatristen häiriöitten ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon asiantuntija ja alallaan vahva terveyspoliittinen vaikuttaja.

Suomen Psykiatriyhdistyksen periaatteena on ylläpitää ja edistää lääketieteellistä asiantuntemusta mielenterveystyössä ja psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Medikalisaatiokritiikin myötä lääketieteellisen näkökulman väärinymmärtämisen vaara on lisääntynyt. Yhdistys määrittelee lääketieteelliseksi näkökulmaksi biologisen, neurotieteellisen, psykoterapeuttisen ja sosiaalisen ulottuvuuden yhdistävän näkemyksen. Hoitojärjestelmän suunnittelussa tulee edistää mahdollisuuksia yhdistää erilaisia menetelmiä potilaiden tarpeiden mukaisesti.

Lääketieteellisen asiantuntemuksen laiminlyönti saattaa johtaa potilaan parasta hoitoa väheksyvään epätäsmällisen psykososiaalisen tuen lisääntymiseen tieteellisesti perustellun ja parhaaseen taitoon perustuvan hoidon kustannuksella. Potilaiden tarpeiden laaja-alaisen ja moniammatillisen arvioinnin ja hoidon tulee aina olla tavoitteena, eikä se ole ristiriidassa lääketieteellisen näkökulman kanssa, mikäli ei muodostu esteeksi parhaan ammattitaidon ja tiedon mukaisen menettelyn toteuttamiselle. Lääketieteellisen näkökulman laiminlyöminen voi pahimmillaan vaarantaa potilaan turvallisuutta ja henkeä.

Lääkäripula lisää todennäköisesti paineita tehtävien ja vastuiden uudelleenmäärittelyyn. Tilapäisenä työntekijänä psykiatrin voi olla vaikea toimia työryhmän johtajana. Pulan vaikutusten minimoiminen perustuu siihen, että toimintayksikköjen koko on riittävän suuri (vähintään 3 psykiatria lääkärityövoimana), jolloin yksittäisen työntekijän ratkaisut eivät heijastuisi voimakkaasti koko yksikön toimintaan.

Yksityinen sektori täydentää keskeisellä tavalla suomalaisen terveydenhuollon toimintaa. Psykiatrisista hoidoista etenkin kuntouttavan tai muun pitkäaikaisen psykoterapian toteuttaminen julkisella sektorilla ei ole ollut laajassa mittakaavassa mahdollista. Julkisen sektorin työntekijöille tulisikin tarjota koulutusta ja mahdollisuuksia aikarajoitteisten psykoterapiamenetelmien laajaan käyttöön ottoon, jotta myös julkinen sektori voisi tarjota psykoterapeuttista hoitoa nykyistä laajemmin.

4. TIETEELLINEN TOIMINTA

Suomen Psykiatriyhdistys tukee jäsentensä laadukasta tieteellistä tutkimusta myöntämällä apurahoja ja palkitsemalla nuorten tutkijoiden tasokkaaksi arvioitua tutkimusta. Yhdistys edistää tieteellisen tiedon leviämistä psykiatrien keskuuteen koulutusta järjestämällä ja järjestämällä yhteistyötä tiedotusvälineiden edustajien kanssa. Yhdistys teettää tarvittaessa jäsenkyselyjä, joiden tuloksista tiedotetaan yhdistyksen jäsenille sekä tilanteen edellyttäessä ja salliessa myös alan kotimaisissa tieteellisissä julkaisuissa. Yhdistys edistää tieteellistä toimintaa yhteistyöllä Psykiatrian Tutkimussäätiön kanssa sekä osallistumalla tutkijakonsortion ja tutkijakoulun toimintaan.

5. EDUNVALVONTA

Lääkärien työehtosopimuksissa määritettyjä etuja valvoo Suomessa Lääkäriliitto. Suomen Psykiatriyhdistys huolehtii hyvästä yhteistyöstä Lääkäriliiton kanssa pyrkien vaikuttamaan laadittaviin virkaehtosopimuksiin ja yksityissektorin edunvalvontaan. Lääkärit pystyvät yhdessä ja järjestäytyneinä tehokkaampaan edunvalvontaan, työolosuhteiden parantamiseen, koulutuksen järjestämiseen ja yhteiskuntapoliittiseen vaikuttamiseen kuin yksittäiset erikoisalat tai lääkärit. Edunvalvonnan haasteet ovat lisääntyneet ja tehtävät monimutkaistuneet samalla, kun terveyspoliittinen lainsäädäntö ja edunvalvonta ovat kansainvälistyneet.