Jäsenalueelle

Blogit

9.1.2018 9.09

Mistä muodostuu suomalaisen psykiatrian menestystarina?

Nina Lindberg, oikeuspsykiatrian professori, Suomen Psykiatriyhdistyksen puheenjohtaja

Suomen Psykiatriyhdistyksen uusi puheenjohtaja Nina Lindberg selvittää, mikä suomalaisessa psykiatrissa on hyvää ja mitkä haasteet ovat edessä.

Olen siirtynyt vuoden vaihteessa yhdistyksemme puheenjohtajaksi, mihin minulla on ollut aikaa sopeutua varapuheenjohtajan roolissa edeltävät kaksi vuotta. Suomi 100 -juhlallisuuksia seuratessani, mutta samanaikaisesti myös sote-ongelmiin jossain määrin turhautuneena, päätin kirjoittaa ensimmäisen blogitekstini siitä, mikä suomalaisessa psykiatriassa on hyvin, sillä hyvällähän on aina hyvä aloittaa. Lähestyin asiaa lähettämällä joulun alla sähköpostia joukolle arvostamiani nuorempia ja vähän vanhempia kollegoita sekä pyytämällä heitä kuvaamaan, mistä muodostuu suomalaisen psykiatrian menestystarina.

Osa haastateltavistani lähestyi asiaa globaalista näkökulmasta ja muistutti, että Suomessa psykiatrisesta sairaudesta kärsivä henkilö saa muun muassa mennä naimisiin, tehdä laillisesti sitovia päätöksiä, periä vanhempansa ja äänestää. Nämä tuntuvat meistä itsestäänselvyyksiltä, mutta yli puolessa maailman maista ne eivät sitä ole. Esille nostettiin myös se, että Suomessa tehdään korkeatasoista, kansainvälisesti arvostettua psykiatrian alan tutkimustyötä ja suomalaisten psykiatrien koulutustaso on kansainvälisessä vertailussa hyvä ja erityisosaamista on paljon. Psykiatrien määrä väestöön suhteutettuna on lähes korkein EU-maista. Palvelujen saamisen esteenä ei ole taloudellinen epätasa-arvo, palvelujärjestelmän puutteista kannetaan huolta suhteellisen laajasti ja stigmatisaatiota on merkittävästi vähemmän kuin monissa muissa maissa. 

Suomi on tullut tunnetuksi korkean itsemurhakuolleisuuden maana. Itsemurhien absoluuttinen ja myös suhteellinen määrä nousi Suomessa koko itsenäisyyden ajan aina vuoteen 1990 asti, jolloin Suomessa tehtiin 1520 itsemurhaa eli 30.0 itsemurhaa 100 000 asukasta kohden.  Suomessa toteutettiin vuosina 1986–1996 ensimmäisenä maana maailmassa kansallinen itsemurhien ehkäisyprojekti, jonka tavoitteena oli yhdenmukaistaa eri toimijoiden näkemyksiä itsemurhasta, lisätä tietopohjaa ja muuttaa asenteita itsemurhia kohtaan. Itsemurhakuolleisuus laskikin vuodesta 1990 vuoteen 2005 peräti 40%.

Siihen, olivatko hyvät tulokset seurausta projektista ja/vai samanaikaisista muista muutoksista, joista osa ehkä oli ollut syynä jo projektin synnyllekin, ei ole selvää vastausta. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että masennuksen hoidon kehittyminen on mitä ilmeisimmin vähentänyt itsemurhia. Itsemurhaluvut ovat kuitenkin edelleen yli EU:n keskitason. Tätä kirjoittaessani tiedän, että Duodecimin verkostovaliokunta on päättänyt Suomen Mielenterveysseuran ehdotuksesta laatia Käypä hoito -suosituksen aiheesta itsemurhien ehkäisy ja itsemurhaa yrittäneen henkilön hoito. Hyvät projektit tällä saralla siis tulevat jatkumaan.

Psykiatrisen palvelujärjestelmän keskiöön on noussut asiakkaan aseman vahvistaminen ja osallisuuden lisääminen. Paternalistinen suhtautuminen on korvautunut dialogilla, jossa potilas voi ja saa ottaa kantaa siihen, miten häntä hoidetaan. Psykiatrinen hoitotahto on puolestaan kehitetty vahvistamaan henkilön itsemääräämisoikeutta tilanteissa, joissa hän ei itse kykene osallistumaan hoitoaan koskevaan päätöksentekoon esimerkiksi psyykkisen sairauden akuutin vaikeutumisen vuoksi.

Joukko entisiä ja nykyisiä mielenterveyskuntoutujia on kouluttautunut ja kouluttautuu kokemusasiantuntijoiksi, jotka toimivat kouluttajina, tiedottajina ja muissa asiantuntijatehtävissä.  Esimerkiksi omalla työpaikallani, Helsingin yliopistollisen keskussairaalan psykiatrian toimialalla, kokemusasiantuntijat ovat jo useamman vuoden ajan osallistuneet johtoryhmätyöskentelyyn. Näin kokemusasiantuntijuus sekä vahvistaa potilaiden asemaa että vähentää mielenterveyden häiriöihin liittyvää stigmaa. 

Deinstitutionalisaatio eli psykiatristen laitosten purkaminen on maailmanlaajuinen ilmiö, joka alkoi jo 1950-luvulla ja on levinnyt lähes kaikkiin kehittyneisiin maihin. Suomessa keskustelu psykiatristen sairaansijojen vähentämisestä alkoi 1970-luvulla. Käytännössä psykiatristen sairaansijojen määrä on Suomessa 30 vuodessa laskenut viidennekseen lähtötasosta, joka oli Euroopan korkeimpia. Suuri muutos on ollut hoitoaikojen merkittävä lyhentyminen. Psykiatrinen sairaala ei ole enää kovinkaan monen potilaan pitkäaikainen sijoituspaikka. Lähipalveluna tuotetut avopalvelut ovat lisääntyneet ja monipuolistuneet ja niitä tukevat palvelut, kuten esimerkiksi asumispalvelut, ovat lisääntyneet. Suomalainen psykiatrinen palvelujärjestelmä alkaa olla aidosti avohoitopainotteista.

Kaikesta hyvästä huolimatta tulevaisuuden haasteitakin riittää. Kokemus on osoittanut, että kun sosiaali- ja terveydenhuoltoon on kohdistunut säästötarpeita, psykiatria ja mielenterveyspalvelut ovat joutuneet suurempien säästöjen kohteeksi kuin somaattiset palvelut. Näin ei saisi tulevaisuudessa enää tapahtua.

Psykiatrisen avohoidon monimuotoista kehittämistä tulee aktiivisesti jatkaa koko maassa siten, että alueelliset erot kaventuvat. Avohoitopainotteisessa palvelujärjestelmässä omaisten taakka ei saa käydä liian suureksi. Psykiatriseen sairaalahoitoon tulee edelleen päästä, kun tarve sitä vaatii. Psykoterapian saatavuutta tulee parantaa. Huolimatta psykiatrien korkeasta määrästä suhteessa väestöpohjaan, alueellinen psykiatripula on edelleen tosiasia. Psykiatrin työnkuvaa tulee kehittää ja sen tiimoilta oleellisia kysymyksiä ovat, onko työnjaossa eri mielenterveyden ammattilaisten kesken kehittämisen tarvetta ja saavatko psykiatrit keskittyä riittävästi omaan ydinosaamiseensa?

Niin ja siitä sotesta: mielenterveyspotilaat ei saa unohtua uudistuksen valmistelussa ja mielenterveyden asiantuntijoiden asiantuntemus ja tieto tulee ottaa lain valmistelussa riittävästi huomioon. Suomen Psykiatriyhdistyksellä, jonka tarkoituksena on edistää psykiatrien tieteellisen ja ammatillisen toiminnan edellytyksiä sekä mielenterveystyötä, on näissä keskustelussa oma tärkeä roolinsa. 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi