Jäsenalueelle

Blogit

9.6.2017

Mielenterveys globaalista näkökulmasta

Jyrki Korkeila, psykiatrian professori ja ylilääkäri

Psykiatriset sairaudet aiheuttavat huomattavan osan maailmanlaajuisesta sairaustaakasta. Sairauksista kärsivien syrjintä ja häpeäleimaaminen on valitettavan tavallinen ilmiö. Päinvastoin kuin usein luullaan, kehittyvissä maailmassa ei psykoosisairauksista toipuminen ole parempaa kuin teollisuusmaissa. Potilaan oikeuteen kieltäytyä hoidosta tahdosta riippumattoman hoidon aikana tulisi kiinnittää huomiota.

Psykiatriset sairaudet aiheuttavat kaikesta maailmanlaajuisesta sairaustaakasta (menetetyt elinvuodet ja menetetty toimintakyky) 28,5 %. Tästä taakasta valtaosa koituu mielialahäiriöistä, lähinnä depressiosta, joka on väestössä huomattavan tavallinen sairaus. Euroopassa tehdyssä tutkimuksessa on niin ikään havaittu, että suurin taloudellinen taakka kaikista psykiatrisista ja neurologisista sairauksista koituu juuri depressiosta. Kallein sairaus potilasta kohti ei kuitenkaan ole depressio vaan skitsofrenia. Maailmanpankin tutkimuksessa skitsofrenian aiheuttama sairaustaakka on suurimmillaan Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa, Itäisessä Euroopassa ja Venäjällä.

Mielenterveyden häiriöihin liittyvä häpeäleima on WHO:n väestötutkimuksessa kehittyvissä maissa suurempaa kuin kehittyneissä teollisuusmaissa. Maailman psykiatriyhdistyksen (WPA) selvitysten mukaan mielenterveydenhäiriöistä kärsivien syrjintä on suurimmillaan autoritäärisissä ja epätasa-arvoisissa yhteiskunnissa. Maailman maista 79 %:ssa vaikeasta psykiatrisesta sairaudesta kärsivällä ei ole oikeutta tehdä laillisesti sitovia päätöksiä ja jopa 89 %: ssa äänestysoikeus voi olla jollain tavalla rajattu tai kokonaan poistettu. Avioliiton solmiminen on kielletty runsaassa kolmasosassa maailman maista ja noin 10 %:ssa maista avioliitto mitätöityy, kun sairastutaan vaikeaan psykiatriseen sairauteen. WPA onkin laatinut havaintojen perusteella psykiatrista häiriötä sairastavien oikeuksien julistuksen (International Review of Psychiatry 2016;28(4)).

Valitettavasti maissa, joissa syrjintä on suurimmillaan ja voimavarat vähäisimmillään, sairastuneiden kaltoin kohteluun kiinnitetään varsin vähän huomiota. Sairaaloissa potilaita voidaan pitää häkeissä, rangaista ruumiillisesti tai käyttää jopa hyväksi seksuaalisesti. Vastaavaa kaltoin kohtelua ja syrjintää esiintyy myös laajemmin väestössä. Esimerkiksi myötäjäisten hinta saattaa nousta hyvin korkeaksi, jos perheen monista lapsista yksi sairastaa skitsofreniaa. Oikeuksien ja hyvän hoidon puute ei johdu pahantahtoisuudesta vaan tietämättömyydestä.

On havaittu, että kansallisen tieteellisen tutkimuksen ja käytettävissä olevan teknologian taso on vahvassa yhteydessä mielenterveyspalvelujen laatuun. Taloudellinen kehitys ja hyvinvointi lisäävät sekä tieteellistä tutkimusta että mielenterveyspalvelujen laatua. Mielenterveysalan ammattilaisia voi lisäksi olla hyvin vähän, esimerkiksi 10 erikoislääkäriä ja 200 sairaansijaa 200 miljoonaa asukasta kohti. Tässä valossa olisi ensiarvoisen tärkeää panostaa mielenterveyspalveluihin kohdennettavaan kehitysapuun. Eräissä maissa on saatu hyviä kokemuksia kansanparantajien mielenterveysvalistuksesta, minkä turvin apua on voitu antaa ryhmissä.

Kaikesta huolimatta länsimaissa kuulee usein romanttisia oletuksia psykiatristen sairauksien oletetusti paremmasta ennusteesta kehittyvissä maissa. Mikäli syrjintä, suuri kuolleisuus ja avun puute liittyisivät hyvään ennusteeseen, voisi tähän uskoa. Käsitykset ennusteiden eroista perustuivat alkuun tutkimuksiin, joiden tavoitteena oli edistää tieteellistä yhteistyötä eikä selvittää skitsofrenian ennustetta. Myöhemmin on havaittu, että Intiassa sairaaloissa hoidettavissa psykooseissa esiintyy enemmän hyväennusteisia katatoniaoireyhtymiä kuin länsimaissa. Aineistona kymmenien tai satojen miljoonien kokoisessa väestössä oli muutamista kymmenistä noin sataan ja yli miljardin kokoisessa väestössä oli vain muutamia satoja potilaita. Sairaalahoitoon päätyminen on kehittyvissä maissa varsin erilainen prosessi. Lisäksi suuri lapsikuolleisuus vaikuttaa aikuisiässä ilmenevään sairastavuuteen, jolloin tietty sairastumisriskissä oleva populaatio käytännössä puuttuu. Aineistot ovat siten olleet huomattavan valikoituneita länsimaisiin verrattuna.

Kehittyneissä maissa oikeuksien kunnioittaminen on edennyt lisääntyvästi parempaan suuntaan nykyisistä vajeista huolimatta. Potilaiden rajoittaminen ja tahdosta riippumaton hoito on varsin säänneltyä esimerkiksi Pohjoismaissa. Oikeuksia rajoittavien keinojen käyttämistä on pyritty vähentämään myös hoitojärjestelmien sisäisillä hankkeilla. Kehittämisen tarpeita on Suomessa edelleen olemassa liittyen mm. ulkopuolisen ja riippumattoman arvion saantimahdollisuuksissa, valitusten käsittelyn hitaudessa ja käytännössä rajallisissa mahdollisuuksissa tulla kuulluksi valituksen yhteydessä. Myös potilaan oikeuteen kieltäytyä hoidosta tahdosta riippumattoman hoidon aikana tulisi kiinnittää huomiota. 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi